Terve! Tulin taannoin valituksi juuan rhy:n vuoden erämieheksi. tämän tiimoilta toimittaja otti minuun yhteyttä jutun teko aikeissa.
kokosin hänelle pientä materiaalia josta saa lehteen poimittua jutun aineksia aineksia. No paljon kun jää pois itse lehdessä, lähinnä epäolennaisuuksia, niin tässäpä tämä alkuperäinen materiaali olisi, ilman sensuuria :D. myöhemmin voitaisiin kirjoitella myös vähän pitempiä tarinoita Klubinkin alkuajoita, silloin sattui ja tapahtui!
Metsästys tuli kuvioihin jonpikku natiaisena kun isä Lassin opissa kulin jänis janlintumetillä, lienenkö ollut vielä asettakaan pitempi,nhaulikollakin kun ammuin tumpsahtelin perseelleni potkun voimasta.
Kesätnmeni yleensä naapurin poikien kanssa räkätin pyynnissä, tai ukkinArvon kanssa ongella rauanjärvellä. Vähitellen reviiri laajeninlähistöllä olleille turkistarhoille joiden vieressä pyörinpienpetoja, tarhakarkulaisia ja villejäkin.
Niistänse pienpetojen pyynti lähti ja kotiin tuli hilattua elätiksi,nminkkejä, supeja ja kettuja. Oli siinä varmaan porukoillanihmettelemistä kun supipariskunta oli ilmaantunut tyhjilläännolevaan koirahäkkiin asumaan. Tapiola kirja sarjaa tuli pidettyänraamattuna ja sieltä huomasin että mäyräkoiralla jahditntehostuisi entisestään, valtimolta semmoinen löytyikin, ja ilmannlupia sen kotipihaan hilasin.
nn
Siitäpänalkoikin äärettömän kova luolapyynti, myöhemmin hommasin myösnkovaotteisen terrierin leevin, ehkä elämäni paras ja rasittavinnkoira, no samoista titteleistä kisaa vielä elossa oleva jämptinVesikorven aku. .
nn
Pyyvettiinnkaveriporukan kanssa niiltä luolakoirilta useita satoja supikoiria,nlisäksi mäyriä ja kettuja. Yöt juostiin ravintoloissa remuamassa ja aamullanjo töngettiin luolilla, kyläläisistä oli paljon apua asuttujennpesien etinnässä, etenkin Simosen Hannu oli ahkera apuri. kyllänsitä sillon jaksoi, jahti oli intensiivistä eikä ainanvahingoiltakaan vältytty, yksi muisto näin jälkeenpäin on kun yönkyttyyllä ollessa kaveri rätkäytti haulikolla perseelle kun luulinketuksi, siellä ne on kintuissa haulit vieläkin ja mikäs nuillanollessa. Myös taannoinkin vähän koetteli kun haavakko karhuanlopettaessa tuli tolskatessa pieni rokama peukaloon johon pääsinilmeisesti karhusta jotain bakteereja, tuli ärhäkkä tulehdus jokanlevisi imusuonistoon, siitäkin selvittiin kun käytiin jonkinaikaanmakaamassa antibiootti tipassa sairaalassa.
nn
Pienpetojennperässä juostessa tuli huomattua että seurojen rajat ainanvaikeuttivat pyyntiä ja niimpä perustettiin 2005 sitten sitänvarten Ovaskaisen Ollin ja Räsäs Tompan kanssa Juuan PienpetonKlubi, jolla kokeiltiin saada yhtenäisempiä ja sallivampiankäytäntöjä pienpetojen pyyntiin eri seurojen maille, seura toimiinvieläkin noin 30 jäsenen voimin, jäseniä on ympäri juuan seurojanja mahdollistaa pienpeto pyynnin isoilla alueilla, erilaisetnvirkistystoiminnat ja kalastuskilpailut ovat myös kuuluneet seuraannalusta lähtien ja ollaan oltu ns matalan kynnyksen nuorisoseura,njonka puheenjohtajana tässä on tullut oltua alusta asti. n
nn
Seurannperustamisen aikoihin lähin myös opiskelemaan pariksi vuodeksinPoriin riistamestari kouluun, sieltä sai hyvää oppia kaikkeennriistaan liittyvästä, ja avarakatseisuus riista-asioihin myösnavautui. Koulun loputtua tulin tänne paremmille jahtimaillentakaisin.
nn
Supiennkuoltua Juuassa lähes sukupuuttoon luolapyynti lopetettiinnkannattamattomana ja luolakoirat vaihtui ajaviin petokoiriin. Tulinkäytyä läpi suomenajokoiria, venäjänajokoiria mutta lopultanmieleinen rotu löytyi amerikankettukoirasta, siinä miellytti helpponohjattavuus kaikelle petoriistalle näädästä karhuun.nJalostustyössä pyrinkin vahistamaan näitä suurpeto ominaisuuksia.nIlveksiä näille minun koirille onkin ammuttu parikymmentä jankarhujakin kolme, mukavinta hommaa kuitenkin niillä on ketunnajattaminen. Myös jämtlanninpystykorvat tuli kuvioihin hirvihommienntautta. Ja näitä molempia löytyy tarhoista. Pienimuotoisestinkoitan myös näitä viljellä Rutjanpuron kennelin nimellä. Koiriennkanssa touhuuminen onkin se metsästyksen suola.
nn
Metsästysnon ollut enemmän kun harrastus, elämäntapa ja pakkomielle,npahimmillaan laskin tutkatiedoista että olin ollut syksyn aikanankoiran kanssa metsässä 150 päivänä, eli 5-6 päivänä viikossa,nradikaalejakin toimenpiteitä tuli tehtyä nuorempana harrastuksennohjailemana, kuten otettua lopputili että pääsi lappiin riekonnpyyntiin. Joskus taas maattiin kaverin kanssa hanhipassissa suonnlaijalla 16 tuntia putkeen ennen kun hanhi tuli ampumahollille.nOnneksi on pahimmista addiktioista kasvanut ohi.
Kausinalkaa karhun pyynnillä, siitä jatketaan ketun ajatuksella janmyöhemmin syksyllä hirvihommilla, hirvihommien jälkeen joulukuussanalkaa ilveksen pyynti ja kausi jatkuu taas ketun ajatuksella, matikkanhommilla ja kevään edetessä suurahvenen pilkkimisellä jankirjolohi hommilla,
keväällänvielä hiukan metättelyä majavahommissa ennen kun pyssyt rasvaan jankesä valmistelut lohen pyyntiin pohjoseen torniolle ja koiriennreenuuta tulevaa jahtikautta varten taas. Toki paljon tuleenkalateltua kesällä koti kunnassakin, etenkin kesömökin maisemissankajoossa kuhaa uistellen.
Valmistannmyös pienimuotoisesti lusikkauistimia jalokalojen pyyntiin.
nn
Yritännmetsästellä ja kalastella vuoden kierron mukaan eri menetelmillänja monipuolisesti eri lajeja, haastaen itseään vaativissanpyyntimuodoissa joissa saalista ei tule aina helpolla. Näinnmielenkiinto lajiin säilyy.
Viimenvuosina mielenkiinto on ollut suurpeto painotteista, ja se onnmuutakin kun pelkkää jahtia ja koiran koulutusta, myös kesätntarkkaillaan petojen liikkeitä ja karhujen luontokuvaus on tullutnmukaan, siinä oppii paljon karhun käyttäytymisestä. Tapio onnollut antelias siitä kertovat esimerkiksi täytetyt ilvekset, karhutnja villisian nahkat.
Myösnradalla tulee silloin tällöin käytyä, armeijan tarkka-ampujankoulutuksen jälkeen kiinnostuin myös kasa-ammunnasta ja tulinhommattua latausvehkeet niin kivääriin kun haulikkoonkin.
nn
Niinnkuin muissakin harrastuksissa niin myös metsästyksessä on omatnlieveilmiönsä, etenkin yhteisjahteihin mahtuu erilaisianpersoonia/huru ukkoja joilla on taipumusta rueta politikoimaan omianetuja ajaen, tämä luo säröjä itse harrastuksennnautinnollisuuteen, Myös srva toiminnassa ja hirviyhteisluvassa onnollut herrasmiessopimusten laiminlyöntejä mitkä tuo eripuraankentälle. Valtaosa käyttäytyy hyvin, jotkin on nostaneet itsensänsääntöjen yläpuolelle. Asioihin puuttuminen on ehkä joskusnsikariportaalle vaikeaa kaikenlaisten hyväveliverkostojen takia.nSiksi on tärkeää että pidetään kokouksia joissa tehdäännselkeitä sääntöjä, ja ennen kaikkea ettei jää aina kauniidennpuheiden varaan myös sanktioidaan sääntörikkomukset. n
nn
Myösnmetsästysseuroihin pääseminen on välillä etenkin maattomillenvaikeaa, joissain seuroissa myös maallisellekkin. Ennakkoluulojanesiintyy, lähtökohtaisesti voisi sanoa että mitä kovempinmetsämies olet sen hankalampi on päästä. Vähän päinvastaistanmitä urheiluseuroissa . Siellä kiljuen otetaan porukkaan mitänkovempi pelimies. Varsin lyhytnäköistä ajattelua.nMakkaranpaistajia porukoissa riittää, riittääkö tekijöitä sennnäyttää aika.
Kiitostansaa etenkin kyläseura Juuan Metsävillet jonne pääsee suht kohtnhelposti myös maattomat. Se luo pohjaa uusien harrastajiennmukaanpääsylle. n
nn
Myösnmetsätilat siirtyvät perinnönjaoissa etelässä asuvillensukulaisille ja yhteys metsästysseuran ja maanomistajien välillänharmillisesti joskus katkeaa, metsästysalueet pirstaloituvat, jokanhankaloittaa etenkin pyyntiluvanvaraisten hirven, suurpetojen ja tokinmyös muunkin pienriistan ja pienpetojen metsästyksen järjestämistä.nMetsästäjät ovat kuitenkin mitä parhaita luonnontuntijoita janriistakantojen hoitajia, suosittelen maiden vuokraamista kaikellenriistalle, näin maat on tarkkojen verotuskiintiöiden piirissä janvalvonta toimii. Vuokraamattomia alueita ei valvo kukaan.
Arsi Tanskanen
nn