Tässä pientä tarinaa jälkipolville pienpetojen sm kisoista, joihin Klubin porukka osallistui marraskuun puolivälissä 2014. Kisat siis pidettiin suomussalmen pohjoispäässä, matkaan lähdettiin perjantaina aamu yhdeksän hujakoilla, kolmen autopartion voimin, tavarakuljetuksesta hoiti pakettiautollaan Sami korkalainen ja Antti Kallinen joiden kyytiin oli pakattu viitisen kymmentä minkin loukkua, lehtipuhaltimet, luolatarvikkeet ja luolakoira leevi. Toinen autokunta oli Antti Leppänen ja Tomi Räsänen, mukanaan ketun ajoon otettu suomenajokoira hanski ja näädänpyyntiin otetut 2 pohjanpystykorvaa. Kolmannessa autokunnassa lähtivät Arsi ja Kimmo Tanskanen, sekä ketun pyyntiin amerikankettukoirat ykä ja monni.
Suomussalmella tehtiin yhteiset ruokaostokset ja tankkaukset, paitsi että tanskasten autokunta unohti tankauttaa maasturinsa, apu löytyi kisapaikan tankkiasemalta huokeaan 1,8e diesel litrahintaan. Siitäpä sitten lähdettiin tutustumaan majapaikkaan joka oli hieno kaksikerroksinen huvila, sisä ja ulkosaunoineen ja jopa koirahäkitkin löytyivät pihalta. Sää oli illalla kireä -18c pakkanen joten koirat päätettiin majoittaa kuljetus häkkeihin ulkosaunalle ja sauna lämmitettiin takalla sopivaksi.
Ilta kuudelta oli maastojen arvonta kisapaikalla, leppänen vetäisi meille ehkä kauvimman maaston, majapaikasta ehkä 50km päässä. Jokaiselle ryhmälle annettiin maaston tunteva opas joka roikkui mukana seuraavat kaksi päivää. Iltayöstä käytiin tutustumassa maastoon, jonka koko oli 5000ha paremmalla puolella, alue oli aika korpea, tie verkosto kohtalainen mutta kiertomatkoja tulisi olemaan reilusti. Lumitilanne oli todella kehno, jäätynyttä karppaa 5cm ja puoli senttiä pehmyttä lunta että sileältä tieltä juuri ja juuri erottaisi tuoreet ketun jäljet.
Loukkupartioon valittiin Räsänen ja Kallinen jotka aamuyön tunteina laitettiin virittelemään pyytöjä, alue oli huono vesistöinen eikä kunnollisia minkki paikkoja ollut kuin muutama, niinpä puolentoista yön pyyntirupeama toi loukuille puhtaan nollan.
Lauantai aamuna loukkupartion vetäessä hirsiä kettupartio lähti liikkeelle, ihmetys oli aamulla suuri kun edellis iltana todettu kettujen runsaus olikin muuttunut huutavaan jälkipulaan, Tanskasten autokunta ajoi 100km ennen kun ensimmäiset ketun jäljet löytyivät aamupäivällä, ja leppäsen autokunta jäi ilman jälkiä. oltiin siis yhden ketun varassa päivä. Loukkupartiokin heräteltiin jahtiin ja Hanski laitettiin jäljille, ajo lähtikin mutta onnistui helposti kiertelemään harvat passit, yksi ampumatilanne karkkoketusta tosin arsille mutta ihan ei kerennyt mennä passiinsa kun kettu oli jo auton edessä tiellä. Myös Antti näki hanskin ajossa ollutta kettua muttei sen kummempaa ampumatilannetta. illan hämyssä kovan kelin takia koiraa vaihdettiin ja Ykä laitettiin jäljille, siitä syntyikin ehkä reissun paras ampumatilanne kun kettu tuli tien penkalle 20m kopiksi kimmolle mutta, huomasi passimiehen, kerkesi painella piiloon ja laukaus jäi tekemättä.
Sunnuntai aamuksi oli tullut lunta muutama sentti ja jahti onnistuisi paremmin, jäljet olivat vaan yhtä harvassa kuin lauantainakin, aamun rallauksen tuloksena yhdet jäljet jotka leppäsen autokunta löysi. Ykä ja monni jäljille ja kohta ajo olikin päällä, koirat kuitenkin hävittivät ketun ja Antti lähti tarkastamaan hukkapaikalle tilannetta, joskus huonotkin asiat voi kääntyä onneksi, sillä hukkapaikalta löytyi sattumalta tuoreet näädän jäljet, josta antin pohjanpystykorvat myöhemmin jäljittivät sen louhikkoon, sieltä se saatiin hätisteltyä pellolle ja räsäsen haulisuihkuun, kisan ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt piste oli hommattu. noin kaksi tuntia ennen kisa-ajan loppua ja pimeän tuloa löydettiin vielä tuoreat ketunjäljet, siitä saatiinkin vielä hanskille ajo ja mahdollisuus toiseen pisteeseen, tämä kettu oli ensimmäinen joka ei lähtenyt heti kuin tykinsuusta vaan jäi pyörittämään, ja vähän pitempi kisa-aika olisi kyllä tuonut nahan taanalle.
Kisaaan oli päässyt 20 kuusihenkistä joukkuetta, voitto irtosi 3 pisteellä, eli kolmella ketulla, palkintopallille pääsi jo 2 elukalla, tasatuloksissa nopeus ratkaisi, ja kun Klubin näätä tuli vasta sunnuntaina, painui sijoitus kymmenen huonommalle puolelle. saalispainotus oli pääosin kettua, vain yksi joukkue oli saanut näädän meidän lisäksi. vähän huonoa tuuria säiden ja maaston osalta, muissa maastoissa oli ollut runsaasti yöllistä ketun jälkeä, meidän kisasta suurinosa tuhrautui jälkien etsimiseen. lohtuna sentään arpatuuri oli jälleen kohdallaan ja kisan jälkeen kilpailijoiden kesken arvottu 100e lahjakotti elmosporttiin, napsahti allekirjoittaneelle. Toivottavasti lumitilanne sattuu seuraavalle vuodelle kohdalleen viimein, että päästään tosissaan pyytämään, sillä klubin joukkue nähdään kisoissa myös varmasti jatkossakin!!! ps. mökki on varattu! 😉